Tekstit

Kohta pääsee veneilemään!

Kuva
Meillä on vene. Se on sellainen vanhan ajan puuvene, jota saa tervata ja samalla nauttia kevään saapumisesta! Äitini ja mummoni ovat pitkään veneilleet useilla järvillä, paras reissu oli Kolovedellä pari vuotta sitten. Siellä nähtiin jopa norppa. Vaikka en minä tiedä, mikä se norppa oikeastaan on - itsekin olen vielä vähän norpan näköinen. Mutta minulle on luvattu, että kun tästä vielä vähän kasvan, niin minäkin pääsen veneeseen. Minulle ostetaan omat veneilyliivit ja on se sitten jännää nähdä, millaista tuo veneily oikein on! Tässä lähellä on hieno saari, jossa kasvaa ikivanhoja puita. Siellä on myös laavu, jossa voi keitellä kahvit - jos nyt emäntä ja isäntä muistavat tällä kertaa ottaa sen risukeittimen mukaan...Äiti kuulemma hyppää veneestä jo hyvissä ajoin ennen rantautumista. Minä en ehkä uskalla, siinähän voi vaikka kastua. Eilenkin järkytyin, kun päädyin ensimmäistä kertaa elämässäni vesilätäkköön - kyllä se olikin kylmää ja märkää! Ei ollenkaan tällaiselle lapinkoira-eurasi...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Reissukoira tuli maailmaan!

Kuva
Tämä olikin jännittävä reissu! Nimittäin matka masusta maailmaan! Äitikoira aloitti selvän avautumisvaiheen tiistaina 12.3., kun emäntä tuli töistä kotiin. Edellinen yö oli kuulemma ollut jo tosi levoton ja emäntä oli ihan varma, että ensi yönä ne syntyvät! Mutta eihän se avautuminen niin nopeasti tapahtunutkaan. Aamulla tilanne oli vielä sama ja siitä vain isäntä ja emäntä lähtivät töihin. Jännityksellä odotettiin tilannetietoja, kun perheen koululaiset tulivat kotiin. Ihmispappakin oli soitettu kuskaamaan koulusta kotiin, kun oli kuulemma niin kiire synnytyksen takia:) Mutta vielä työpäivän aikana ei mitään tapahtunut. Emäntä tuli töistä kotiin vähän aikaisemmin ja katsoi, että nyt kyllä näyttää siltä, että kohta ne syntyy. Isännällä olikin pidempi työpäivä ja emäntä vähän taisi jännittää, kun kutsui hyvän ystävän henkiseksi tueksi. Se oli kuulemma aiemminkin hoitanut koirakätilön hommia. Sitten kuuden maissa illalla alkoi selvästi työnnöt kovenemaan. Siitä parikymmentä minuuttia m...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Reissukoiran ensimmäinen retki äidin masussa

Kuva
Tästä se alkaa! Minä, Nieida-koira pääsin ensimmäiselle retkelleni vielä äidin masussa. Tällä kertaa vaellettiin ihan lyhyt matka kauniin ikimetsän läpi tulentekopaikalle. Kuuntelin, että mukana taisi äidin lisäksi olla isoäitini. Isäntä yritti sitä kovasti kuvata jonkin kiven päällä, mutta se taitaa olla aika omatahtoinen lapinkoira, eikä oikein innostunut kiven päällä poseeraamisesta. Mietin, perinköhän häneltä saman ihanan luonteen? Isäntä huhuili helmipöllöjä, mutta eivät ne tainneet vastata puputukseen. Metsässä oli vielä vähän lunta, mutta polku tulentekopaikalle oli oikein hyvässä kunnossa. Isäntä ja emäntä olivat tosi innoissaan, kun pääsivät metsään kahvia keittämään. Siinä ne asettelivat kaiken tarvittavan esille. Repusta nostettiin yksi pieni halko, kahvikupit, vastajauhettua kahvia Reko-pavuista, suodatinpussi ja suodatin, tulitikut, puoli litraa vettä, istuinalustat, käsin taottu retkikirves ja...No siinä ne sitten katselivat koko arsenaalia, kunnes huomasivat että itse ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Koira retkeilee kohta

Tässä blogissa metsissä seikkailee päähenkilönä Neida-koira ja hänen palvelijansa. Blogi starttaa aivan pian...
Lähetä kommentti
Lue lisää