Kohta pääsee veneilemään!
Meillä on vene. Se on sellainen vanhan ajan puuvene, jota saa tervata ja samalla nauttia kevään saapumisesta! Äitini ja mummoni ovat pitkään veneilleet useilla järvillä, paras reissu oli Kolovedellä pari vuotta sitten. Siellä nähtiin jopa norppa. Vaikka en minä tiedä, mikä se norppa oikeastaan on - itsekin olen vielä vähän norpan näköinen. Mutta minulle on luvattu, että kun tästä vielä vähän kasvan, niin minäkin pääsen veneeseen. Minulle ostetaan omat veneilyliivit ja on se sitten jännää nähdä, millaista tuo veneily oikein on! Tässä lähellä on hieno saari, jossa kasvaa ikivanhoja puita. Siellä on myös laavu, jossa voi keitellä kahvit - jos nyt emäntä ja isäntä muistavat tällä kertaa ottaa sen risukeittimen mukaan...Äiti kuulemma hyppää veneestä jo hyvissä ajoin ennen rantautumista. Minä en ehkä uskalla, siinähän voi vaikka kastua. Eilenkin järkytyin, kun päädyin ensimmäistä kertaa elämässäni vesilätäkköön - kyllä se olikin kylmää ja märkää! Ei ollenkaan tällaiselle lapinkoira-eurasi...