Tästä se alkaa! Minä, Nieida-koira pääsin ensimmäiselle retkelleni vielä äidin masussa. Tällä kertaa vaellettiin ihan lyhyt matka kauniin ikimetsän läpi tulentekopaikalle. Kuuntelin, että mukana taisi äidin lisäksi olla isoäitini. Isäntä yritti sitä kovasti kuvata jonkin kiven päällä, mutta se taitaa olla aika omatahtoinen lapinkoira, eikä oikein innostunut kiven päällä poseeraamisesta. Mietin, perinköhän häneltä saman ihanan luonteen? Isäntä huhuili helmipöllöjä, mutta eivät ne tainneet vastata puputukseen. Metsässä oli vielä vähän lunta, mutta polku tulentekopaikalle oli oikein hyvässä kunnossa. Isäntä ja emäntä olivat tosi innoissaan, kun pääsivät metsään kahvia keittämään. Siinä ne asettelivat kaiken tarvittavan esille. Repusta nostettiin yksi pieni halko, kahvikupit, vastajauhettua kahvia Reko-pavuista, suodatinpussi ja suodatin, tulitikut, puoli litraa vettä, istuinalustat, käsin taottu retkikirves ja...No siinä ne sitten katselivat koko arsenaalia, kunnes huomasivat että itse ...
Kommentit
Lähetä kommentti